Eräänä aamuna vuonna 131 jKr. joukko jänteviä orjia tunkeutuu Smyrnantorilla parveilevien ihmisjoukkojen läpi kantaen aikakauden maun mukaisesti koristeltua kantotuolia. Sitä seuraa jalkaisin noin 45 vuoden ikäinen mies. Vaikka hän ei osallistukaan kantajien työhön, miehen ulkomuoto kuitenkin paljastaa surkean orjan statuksen. "Tässäpä tämä yllätykseni", kunnianarvoisa roomalainen tribuuni Caius Fabricius lausahtaa iloisesti ystävälleen Helvidius Luciukselle. "Ostin tämän helmen muistoksi Terebinthuksen markkinoilta, jossa taistelukumppanimme likvidoivat kukistettujen kansojen sotasaalistaan." Teos on jatko-osa kirjalle 2000 vuotta sitten. Viisikymmentä vuotta on kulunut Pompeijin savuavista raunioista, joissa Emmanuel edellisessä ruumiillisessa elämässään senaattori Publius Lentuluksena jätti tämän maailman. Tapaamme hänet nyt yhtenä niistä vaatimattomista orjista, joita hänen ylpeä sydämensä oli sortanut menneiden elämiensä aikana. Jumala on armossaan sallinut hänelle uuden maanpäällisen elämän tarjoten mahdollisuuden aikaisempien väärinkäytösten oikaisuun. Tämän kirjan tositapahtumat kertovat myös tarinan ylevän naisen sydämestä, joka pyhittää itsensä uhrauksella ja epäitsekkyydellä Jeesukseen luottaen.